Aamu-uinti koettaa 6.45. Kukko kiekuu ja Afrikka on heräämässä. Aika mukava fiilis.

Jutellaan aamiaisella jälleen Leenan kanssa, jonka sukunimeä en edelleenkään muista/ole kuullut. Eilen on käynyt ilmi toiselta suomalaiselta, että hänet on ilmeisesti Suomi-seura viime vuonna palkinnut vuoden ulkosuomalaiseksi. Aika hienoa. Leenalla on heittää muutamia hyviä ideoita mm. Mikumin kansallispuistossa käymisestä ja sen erään matkailuyrityksen hyväntekeväisyystyöstä. Kuulemma siellä päin on myös joku Kanadan Harley-Davidsonin johtajista päättänyt ilmeisesti sijoittaa johonkin hyväntekeväisyysprojektiin. Täällä tapaa hyvin kaikenlaisia ihmisiä.

Työstetään Timon kanssa käytettävyyskurssia. Tästä tullee hyvä vaikka kohderyhmä on vielä hieman hakusessa. Todellisen ammattilaisen merkki on improvisointi ja nopeat liikkeet. Tähän mekin viime kädessä luotamme, jos muu ei auta. Voi olla, ettei auta.

Emme ehdi tehdä työtä kauaa, kun autonkuljettajamme, tällä kertaa minuutilleen ajoissa, hakee meitä muutaman kolhun saaneella Land Roverilla. Siis aidolla maasturilla eikä millään sitisellaisella. Tällä pelillä uskaltaisi rassata näitä teitä joiden päällysteissä on monesti toivomisen varaa. Hirvittää katsoa putipuhtaita S 500-sarjan Mersuja ostarin pihalla. Jos omistaisi sellaisen, niin jotenkin ensimmäiseksi ei tulisi mieleen ajella sillä täällä ympäriinsä.

Saavumme yliopistolle odottelemaan palaveria. Lounas jää väliin. Tiedän, on ehkä jotenkin pöljää valitella nälkää kun on käymässä Afrikassa, mutta olipahan nyt kuitenkin sellainen.

Tansanialaiset yhteistyökumppanimme yliopistolta saapuvat jossain vaiheessa ja valittelevat toisilleen, ettei joku huomioinut suomalaisten lounasaikaa – heillä kun se on täällä normaalia syödä vasta noin yhdeltä. Lähdetään siis kahdella autolla metsästämään lounasta. Koordinointi pettää ja eri autoilijat menevät eri ravintoloihin syömään. Meneehän se näinkin, kun kerran palaveria jatketaan myöhemmin yliopistolla.

Lounastetaan ystävämme kanssa yliopistolta hieman paikallisemmassa mestassa. Vertaillaan mikä paikallinen olut on parasta, mutta ei [tietenkään] juoda lounaan yhteydessä sellaista, vaikka tosin yliopiston kampukselta sitä näyttää saavan. Kaverimme kertoo kokemuksistaan miten hän on siirtynyt eri brändien välillä ja miksi. Kuulemma Kilimanjaro ei olekaan neitien olutta. Hän on siirtynyt tähän Safari-nimisestä oluesta sen jälkeen, kun erään tapahtuman markkinointikampanjan aikan ei muuta merkkiä myyty.

Syödään kokonaiset kalat päineen ja ranskalaisia. Kala on erittäin hyvää. Ravintolalla on jännä ekosysteemi: yritteliästä porukkaa kokeilee myydä pöytään kaikenlaista vöistä, CD:istä ja englannin kielen sanakirjoista lähtien. Myynti on tosin aika rauhallista eikä aiheuta mitään sivuvaikutuksia syömiseen.

Palaveroidaan yliopiston kampuksella ja taitaa mennä ihan hyvin. Päätetäänkin ihan jotain.

Ruuhkaillaan takaisin hotellille josta melkein saman tien aletaan odottaa illan tapaamista kahden Darissa asuvan suomalaisen kanssa. Toinen heistä on täällä yrittäjänä jo yli kymmenettä vuotta ja toinen on ollut töissä vähän vähemmän aikaa. Meidät luvataan ystävällisesti hakea hotellilta. Tuttavamme ilmoittaa myöhästymisestään noin varttia ennen myöhästymistä. Myöhästyy lopuksi alle kymmenen minuuttia. Tämä jos jokin on tyypillistä suomalaista pikkutarkkuutta joiden kautta kulttuurierot täällä korostuvat.

Vietetään huippuhauska ilta erään hotellin ravintolassa. Toinen uusista tuttavistamme on asunut hotellissa jossain vaiheessa. Ulkoapäin ei koskaan uskoisi, että nuhruisten muurien takaa voi löytyä tällainen mesta. Ruoka on jälleen kerran erittäin hyvää. Kalaa tosiaan kannattaa syödä tässä maassa.

Päivällinen muuttuu jo illalliseksi, mutta on liian mukavaa lopettaa. Silti tarvitsee, koska seuraavana aamuna pitää nousta varhain ja lähteä palaveeraamaan DUCEen, paikalliseen opettajakorkeakouluun, jonka kanssa yksi projektin osista työstetään. Tämän pitäisi vaikuttaa aika paljon tulevien aikataulujen muodostumiseen ja itse tekemiseen.

Tags: Dar es Salaam, DUCE, Tansania

This entry was posted on Thursday, June 3rd, 2010 at 20:44 and is filed under Afrikka. You can follow any responses to this entry through the RSS 2.0 feed. You can leave a response, or trackback from your own site.