Tuli vain mainio esimerkki tuosta “mikrohankeideologiasta”. Otetaan vaikka 10 miljoonaa euroa. Jos tämä laitetaan yhteen projektiin, tarvitaan sitä hallinnoimaan kansainvälinen konsultti, joka ottaaa pari miljoonaa hallinnointiin ja valvontaan. Lisäksi tarvitaan muuta projektihenkilökuntaa ja suunnittelua, johon rahaa palaa. Jospa tehtäisiin toisin ja painatettaisiin voittokuponkeja kaikille eri yliopistojen opettajille ja oppilaille ja pyydettäisiin lunastamaan raha “yritysideaa” vastaan paikalliselta arviointiraadilta, siten että uset voivat tehdä tätä yhdessä. Sitten vain sadettamaan rahaa ja odottamaan tuloksia. Hmm…kumpi olisi tehokkaampaa toimintaa?

Kimmo

Mielenkiintoista kuultavaa kuten aina. Tuntuu kuin melkein itse olisi siellä kärpäsenä katossa. Tuosta Seacomista vielä että sitä ja muita tarpeellisia isoja infrajuttuja hehkutetaan aina älytyttömästi paperilla ja puheissa vaikka todellisuus on aina toista. Siksi “mikrorahoitus” / “mikrohautomotoiminta” / hankkeet tuntuvat jotenkin henkilökohtaisesti kiinnostav ilta. Miten pienellä voi aloittaa…

Vielä esimerkki Mozambikista. Siellä tehtiin ja oli tehty näitä “informaatiokeskusksia” jossa on paikaillisen radiolähetystoiminnan välineet ja muutama tietokone opetusta varten. Projektin jälkeen vaan nämä ovat vaikeuksissa kun ei ole varaosia tai tietoliikenneyhteyksiä. Parhaiten tuntuivat pärjäävän ne joissa toiminta oli pienimuotoista ja paikallista eikä ison yhtiön lahjoittamaa tietokoneluokkaa jossa hienot koneet ei enää toimi.

Kimmo