Posts Tagged ‘DUCE’

Dar es Salaam, Tansania: 16. Kesäkuuta – Motivointia

Thursday, June 17th, 2010

Dar es Salaam University College of Education (DUCE). Pedagogisen suunnitelman ja käytettävyyden perusteiden koulutusta opettajille. Netti ei tosin toimi ja olemme perustaneet osan koulutuksesta Moodlen hyvin ja huonosti tehtyjen kurssien näyttämiselle ja analysoinnille. NOTE: Älä enää koskaan lähde kouluttamaan ilman kuvakaappauksia, ainakaan missään missä Internetin [tai sähkön] saatavuus on epävarmaa.

Tämän johdosta piti harrastaa pientä toteutustavan lennosta vaihtoa, mutta koulutus taisi lopulta mennä kuitenkin ihan mainiosti. Esiteltiin myös mitä esimerkiksi Creative Commons, Flickr ja TED voisi opettajille antaa materiaalien työstössä. Testattiin myös paikallista Moodlea tunnin loppupuolella, päästiin jopa koko porukka kirjautumaan sisään, mutta tehtävän annon ja viiden minuutin jälkeen sähköt menivät koko luokasta – näitä sattuu.

Väistämättä herää kysymys onko paljon järkeä asennella pöytäkoneita näihin olosuhteisiin, eikö kannettavat olisi jokseenkin kätevämpiä?

Tehtiinpä siis lopputunti pedagogista suunnittelua tulevia verkkokursseja varten. Opettajista alkaa tosin jo loistaa se, että käytäntöön menevä koulutus alkaa teorian sijasta himottaa enemmän. Sitäpä siis seuraavalla kerralla.

Iltapäivällä vedettiin Jukan kanssa “Motivational Emerging Technologies + Social Media + Mobile” -esitys ICT yrityshautomon opiskelijoille ja valmentajille. Presentaatio näytti uppoavan porukkaan ihan asiallisesti: saatiin sellaista palautetta, että alkoi jo melkein mennä hattuun ja toisaalta tuntui, että oliko se varmasti aitoa. Luultavasti oli ja ongelmana oli pohjoismainen epäluulo liian hyvän palautteen päälle.

Esityksen yhtenä tarkoituksena oli tarjota opiskelijoille tietämystä kaikenlaisista netistä löytyvistä resursseista, blogeista, foorumeista jne. Järjestimme kesken esityksen yhden tehtävän jossa opiskelijat määrittelivät mitä tällaisia he jo käyttävät ja tarvitsevat. Tulos oli aika mielenkiintoinen, sen johdosta teki lähes mieli pakata laukut ja lähteä kotiin. Täällä ei oikeasti tarvita ihmisiä selittämään miten esimerkiksi uutissyötteiden käytöstä voi hyötyä, ja netin ilmaiset resurssit kuten e-kirjat olivat monille paremmin tuttuja kuin meille. Nämä kaverit tietävät nämä jo.

Hidastavana tekijänä täällä on lähinnä Internet-nopeuden hitaus ja kuilu hyvien ideoiden ja niiden mahdollistavien toteutusväylien välillä – eivätkä nämäkään enää kauaa.

Kun nämä asiat saadaan kuntoon, ja ne saadaan kuntoon, odotan mielenkiinnolla sitä hetkeä kun opiskelijat täällä alkavat mennä heittämällä ohi innottomista ja kapeakatseisista länsimaisista vastineistaan. Koska niin voi aivan hyvin tapahtua. Merkit tähän ovat jo ilmassa.

Dar es Salaam, Tansania: Päivä 4 – Mikä on sitä kehitystä?

Friday, June 4th, 2010

DUCE

Mennään aamusta DUCEen, Dar es Salaam University College of Educationiin. Kampusalue on meidän kaikkien mielestä todella kiva. Sisäisesti vähän harmittaa, kun menin raivostumaan kerran erääseen henkilöön, joka vihjaili että Afrikassa sitä vaan opiskellaan puun alla. Pidin kommenttia jotenkin junttimaisena. DUCEssa porukka näyttää hengaavan pihalla, puiden alla, opiskellen. Ja näyttää mukavalta. Näinhän opiskelusta laitoksessa voisi jotenkin jopa nauttia. Vertaillessa tulee väistämättä mieleen TAMKin kampuksen pääovi Teiskontiellä ja asfaltoidun pihan reunoilla hengaavat röökaajat. Kontrasti toki tässäkin. Mikä on sitten sitä kehittynyttä kulttuuria?

Palaveri alkaa kivasti, mutta kontaktimme on hieman myöhässä ruuhkan takia. Tosin ei paljoa ja myöhästymisiinkin alkaa jo tottua arkipäiväisenä rutiinina joka pitää vain ottaa huomioon.

Paikalle törmää myös eräs paikallisista matematiikan opettajista joka kävi Suomessa viime marraskuussa. Hirmu mukava tyyppi joka suunnittelee Ph.D:nsä tekemistä joko Suomessa tai Norjassa. Kuulemma Norja on lähempänä voittoa, kun suomalainen yliopistokontakti vastailee lähinnä kuukauden välein sähköposteihin. Ei näin.

Monia eri avustusprojektien mappeja näyttäisi olevan eräässä hyllyssä. Väistämättä useita kysymyksiä paukkaa mieleen: Miten nämä kaikki kohtaavat? Miten nämä vaikuttavat systemaattisesti kehittämiseen? Tuleeko liian monia eri viestejä eri toimijoilta, eri maista, erilaisilta ihmisiltä? Miten tämä vaikuttaa afrikkalaiseen identiteettiin? Näitä kysymyksiä miettii hän samalla, kun suunnittelee omaa pientä avustuskuormaansa.

Tapaamiseen saapuu useita uusia ihmisiä joita en ole ennen tavannut. Pääkontaktimme orkestroi kuitenkin varmalla otteellaan ja hommat sujuvat. Lyödään jälleen alustavia koulutusaikoja lukkoon ja keskustellaan siitä voisiko näitä koulutuksia yhdistää yliopiston toisten osastojen kanssa. Vähän tuntuu siltä, että byrokratia, ruuhkat [eli siirtymiset] ja muut asiat voivat vaikeuttaa tätä. Olemme kuitenkin pohjoismaisen jääräpäisiä ja ehkä siitä tulee jotain.

Tutustutaan lopuksi kävellen mestaan käyden kampuksen eri osissa ja luokissa. IT-keskus näyttää ihan samalla tavalla IT-keskukselta täälläkin päin. Tosin vetäjä hymyilee enemmän ja puhuu englantia. Missäs siihen kehittyneeseen valtioon se raja vedettiinkään?

Mennään takaisin hakemaan kamamme kokoushuoneesta.

Kampuksen jälkeen tapahtuu jo tutuksi tullutta ruuhkassa hengailua. Tylsistyneenä alan heitellä värssyjä takaisin katukauppiaille.

University of Dar Es Salaamin pääkampus ja lounas. Kuulemma täällä on joskus apinoitakin puissa. Erehdyn luulemaan mustavarista sellaiseksi. Harmittaa, kun ei näe apinoita. Kana kuitenkin maistuu kanalle vaikka apinat piilottelevat jossain. Tehotuotanto ei [ilmeisesti] ole vielä täällä päässyt vauhtiin. Tosin Hannan syömä kala on edelleen parempaa. Pitää päästä eroon lihansyönnistä ja siirtyä vain kalaan. Se on selkeästi lähinnä tapa. Tosin en tiedä kelpaako kotimainen ylihintainen silli enää tämän jälkeen, kun on saanut näin mahtavia kalaruokia.

Palaveri World Bankin kaverin ja UDSM porukan kanssa. Ihan mainiota keskustelua. “Insinöörit ilman bisnesihmisiä on huono juttu” -syndrooma on maailmanlaajuinen ongelma, ei vain meillä Suomessa. Jos joku on kiinnostunut yrityshautomotoiminnan kehittämisestä mm. Afrikassa, kannattaa tutustua seuraaviin sivuihin: http://www.infodev.org (mm. hyviä julkaisuja PDF:nä aiheeseen liittyen) ja www.idisc.net/africa

Ruuhkassa hengailua. Vuohi menee paikallisen minibussin katolla liikenteen seassa kivasti surffaten.

Projektityöskentelyä vaikeuttavat jälleen nettiyhteydet. Mietityttää pitäisikö ensin perusinfra saada kuntoon, ennen kuin sitä voi käyttää? En koe vielä alle viikon kokemuksella omaavani vastausta aiheeseen. Tuntuu silti hassulta opettaa imurin käyttöä, jos ei ole mattoja, eikä aina sähköjäkään. Tai jotain.

On vaikea opettaa e-Oppimista esimerkiksi Moodlen välityksellä, jos porukka ei ole käyttänyt edes Wordiä. Katsotaan tarkemmin vielä huomenna paikallisen projektiryhmän kanssa sitä mitä tämän kanssa tehdään. Voidaanhan me olla väärässäkin. Ensi viikolla sen paremmin näkee. Sen ainakin tiedän, että muutama todella osaava kaveri on joukossa. Ei tekisi mieli opettaa mitään itsestään selvyyksiä.

Dar es Salaam, Tansania: Päivä 3

Thursday, June 3rd, 2010

Aamu-uinti koettaa 6.45. Kukko kiekuu ja Afrikka on heräämässä. Aika mukava fiilis.

Jutellaan aamiaisella jälleen Leenan kanssa, jonka sukunimeä en edelleenkään muista/ole kuullut. Eilen on käynyt ilmi toiselta suomalaiselta, että hänet on ilmeisesti Suomi-seura viime vuonna palkinnut vuoden ulkosuomalaiseksi. Aika hienoa. Leenalla on heittää muutamia hyviä ideoita mm. Mikumin kansallispuistossa käymisestä ja sen erään matkailuyrityksen hyväntekeväisyystyöstä. Kuulemma siellä päin on myös joku Kanadan Harley-Davidsonin johtajista päättänyt ilmeisesti sijoittaa johonkin hyväntekeväisyysprojektiin. Täällä tapaa hyvin kaikenlaisia ihmisiä.

Työstetään Timon kanssa käytettävyyskurssia. Tästä tullee hyvä vaikka kohderyhmä on vielä hieman hakusessa. Todellisen ammattilaisen merkki on improvisointi ja nopeat liikkeet. Tähän mekin viime kädessä luotamme, jos muu ei auta. Voi olla, ettei auta.

Emme ehdi tehdä työtä kauaa, kun autonkuljettajamme, tällä kertaa minuutilleen ajoissa, hakee meitä muutaman kolhun saaneella Land Roverilla. Siis aidolla maasturilla eikä millään sitisellaisella. Tällä pelillä uskaltaisi rassata näitä teitä joiden päällysteissä on monesti toivomisen varaa. Hirvittää katsoa putipuhtaita S 500-sarjan Mersuja ostarin pihalla. Jos omistaisi sellaisen, niin jotenkin ensimmäiseksi ei tulisi mieleen ajella sillä täällä ympäriinsä.

Saavumme yliopistolle odottelemaan palaveria. Lounas jää väliin. Tiedän, on ehkä jotenkin pöljää valitella nälkää kun on käymässä Afrikassa, mutta olipahan nyt kuitenkin sellainen.

Tansanialaiset yhteistyökumppanimme yliopistolta saapuvat jossain vaiheessa ja valittelevat toisilleen, ettei joku huomioinut suomalaisten lounasaikaa – heillä kun se on täällä normaalia syödä vasta noin yhdeltä. Lähdetään siis kahdella autolla metsästämään lounasta. Koordinointi pettää ja eri autoilijat menevät eri ravintoloihin syömään. Meneehän se näinkin, kun kerran palaveria jatketaan myöhemmin yliopistolla.

Lounastetaan ystävämme kanssa yliopistolta hieman paikallisemmassa mestassa. Vertaillaan mikä paikallinen olut on parasta, mutta ei [tietenkään] juoda lounaan yhteydessä sellaista, vaikka tosin yliopiston kampukselta sitä näyttää saavan. Kaverimme kertoo kokemuksistaan miten hän on siirtynyt eri brändien välillä ja miksi. Kuulemma Kilimanjaro ei olekaan neitien olutta. Hän on siirtynyt tähän Safari-nimisestä oluesta sen jälkeen, kun erään tapahtuman markkinointikampanjan aikan ei muuta merkkiä myyty.

Syödään kokonaiset kalat päineen ja ranskalaisia. Kala on erittäin hyvää. Ravintolalla on jännä ekosysteemi: yritteliästä porukkaa kokeilee myydä pöytään kaikenlaista vöistä, CD:istä ja englannin kielen sanakirjoista lähtien. Myynti on tosin aika rauhallista eikä aiheuta mitään sivuvaikutuksia syömiseen.

Palaveroidaan yliopiston kampuksella ja taitaa mennä ihan hyvin. Päätetäänkin ihan jotain.

Ruuhkaillaan takaisin hotellille josta melkein saman tien aletaan odottaa illan tapaamista kahden Darissa asuvan suomalaisen kanssa. Toinen heistä on täällä yrittäjänä jo yli kymmenettä vuotta ja toinen on ollut töissä vähän vähemmän aikaa. Meidät luvataan ystävällisesti hakea hotellilta. Tuttavamme ilmoittaa myöhästymisestään noin varttia ennen myöhästymistä. Myöhästyy lopuksi alle kymmenen minuuttia. Tämä jos jokin on tyypillistä suomalaista pikkutarkkuutta joiden kautta kulttuurierot täällä korostuvat.

Vietetään huippuhauska ilta erään hotellin ravintolassa. Toinen uusista tuttavistamme on asunut hotellissa jossain vaiheessa. Ulkoapäin ei koskaan uskoisi, että nuhruisten muurien takaa voi löytyä tällainen mesta. Ruoka on jälleen kerran erittäin hyvää. Kalaa tosiaan kannattaa syödä tässä maassa.

Päivällinen muuttuu jo illalliseksi, mutta on liian mukavaa lopettaa. Silti tarvitsee, koska seuraavana aamuna pitää nousta varhain ja lähteä palaveeraamaan DUCEen, paikalliseen opettajakorkeakouluun, jonka kanssa yksi projektin osista työstetään. Tämän pitäisi vaikuttaa aika paljon tulevien aikataulujen muodostumiseen ja itse tekemiseen.