Mennään aamusta DUCEen, Dar es Salaam University College of Educationiin. Kampusalue on meidän kaikkien mielestä todella kiva. Sisäisesti vähän harmittaa, kun menin raivostumaan kerran erääseen henkilöön, joka vihjaili että Afrikassa sitä vaan opiskellaan puun alla. Pidin kommenttia jotenkin junttimaisena. DUCEssa porukka näyttää hengaavan pihalla, puiden alla, opiskellen. Ja näyttää mukavalta. Näinhän opiskelusta laitoksessa voisi jotenkin jopa nauttia. Vertaillessa tulee väistämättä mieleen TAMKin kampuksen pääovi Teiskontiellä ja asfaltoidun pihan reunoilla hengaavat röökaajat. Kontrasti toki tässäkin. Mikä on sitten sitä kehittynyttä kulttuuria?

Palaveri alkaa kivasti, mutta kontaktimme on hieman myöhässä ruuhkan takia. Tosin ei paljoa ja myöhästymisiinkin alkaa jo tottua arkipäiväisenä rutiinina joka pitää vain ottaa huomioon.

Paikalle törmää myös eräs paikallisista matematiikan opettajista joka kävi Suomessa viime marraskuussa. Hirmu mukava tyyppi joka suunnittelee Ph.D:nsä tekemistä joko Suomessa tai Norjassa. Kuulemma Norja on lähempänä voittoa, kun suomalainen yliopistokontakti vastailee lähinnä kuukauden välein sähköposteihin. Ei näin.

Monia eri avustusprojektien mappeja näyttäisi olevan eräässä hyllyssä. Väistämättä useita kysymyksiä paukkaa mieleen: Miten nämä kaikki kohtaavat? Miten nämä vaikuttavat systemaattisesti kehittämiseen? Tuleeko liian monia eri viestejä eri toimijoilta, eri maista, erilaisilta ihmisiltä? Miten tämä vaikuttaa afrikkalaiseen identiteettiin? Näitä kysymyksiä miettii hän samalla, kun suunnittelee omaa pientä avustuskuormaansa.

Tapaamiseen saapuu useita uusia ihmisiä joita en ole ennen tavannut. Pääkontaktimme orkestroi kuitenkin varmalla otteellaan ja hommat sujuvat. Lyödään jälleen alustavia koulutusaikoja lukkoon ja keskustellaan siitä voisiko näitä koulutuksia yhdistää yliopiston toisten osastojen kanssa. Vähän tuntuu siltä, että byrokratia, ruuhkat [eli siirtymiset] ja muut asiat voivat vaikeuttaa tätä. Olemme kuitenkin pohjoismaisen jääräpäisiä ja ehkä siitä tulee jotain.

Tutustutaan lopuksi kävellen mestaan käyden kampuksen eri osissa ja luokissa. IT-keskus näyttää ihan samalla tavalla IT-keskukselta täälläkin päin. Tosin vetäjä hymyilee enemmän ja puhuu englantia. Missäs siihen kehittyneeseen valtioon se raja vedettiinkään?

Mennään takaisin hakemaan kamamme kokoushuoneesta.

Kampuksen jälkeen tapahtuu jo tutuksi tullutta ruuhkassa hengailua. Tylsistyneenä alan heitellä värssyjä takaisin katukauppiaille.

University of Dar Es Salaamin pääkampus ja lounas. Kuulemma täällä on joskus apinoitakin puissa. Erehdyn luulemaan mustavarista sellaiseksi. Harmittaa, kun ei näe apinoita. Kana kuitenkin maistuu kanalle vaikka apinat piilottelevat jossain. Tehotuotanto ei [ilmeisesti] ole vielä täällä päässyt vauhtiin. Tosin Hannan syömä kala on edelleen parempaa. Pitää päästä eroon lihansyönnistä ja siirtyä vain kalaan. Se on selkeästi lähinnä tapa. Tosin en tiedä kelpaako kotimainen ylihintainen silli enää tämän jälkeen, kun on saanut näin mahtavia kalaruokia.

Palaveri World Bankin kaverin ja UDSM porukan kanssa. Ihan mainiota keskustelua. “Insinöörit ilman bisnesihmisiä on huono juttu” -syndrooma on maailmanlaajuinen ongelma, ei vain meillä Suomessa. Jos joku on kiinnostunut yrityshautomotoiminnan kehittämisestä mm. Afrikassa, kannattaa tutustua seuraaviin sivuihin: http://www.infodev.org (mm. hyviä julkaisuja PDF:nä aiheeseen liittyen) ja www.idisc.net/africa

Ruuhkassa hengailua. Vuohi menee paikallisen minibussin katolla liikenteen seassa kivasti surffaten.

Projektityöskentelyä vaikeuttavat jälleen nettiyhteydet. Mietityttää pitäisikö ensin perusinfra saada kuntoon, ennen kuin sitä voi käyttää? En koe vielä alle viikon kokemuksella omaavani vastausta aiheeseen. Tuntuu silti hassulta opettaa imurin käyttöä, jos ei ole mattoja, eikä aina sähköjäkään. Tai jotain.

On vaikea opettaa e-Oppimista esimerkiksi Moodlen välityksellä, jos porukka ei ole käyttänyt edes Wordiä. Katsotaan tarkemmin vielä huomenna paikallisen projektiryhmän kanssa sitä mitä tämän kanssa tehdään. Voidaanhan me olla väärässäkin. Ensi viikolla sen paremmin näkee. Sen ainakin tiedän, että muutama todella osaava kaveri on joukossa. Ei tekisi mieli opettaa mitään itsestään selvyyksiä.