Kesäkuun African Business -lehdessä ollut, pääkirjoittaja Anver Versin pääkirjoitus antoi jälleen kerran aihetta miettiä miten meille viestitään Afrikasta. Edellä mainitussa kirjoituksessa suomittiin kovin sanoin BBC:n tekemää Welcome to Lagos-nimistä dokumenttisarjaa joka kuvaa Lagosin slummeissa elävien henkilöiden elämää.

Kuten lähes kaikissa maailman suurkaupungeissa Lontoosta Los Angelesiin ja Mumbaihin variaatiota löytyy laidasta laitaan – mikään näistä kaupungeista ei ole pelkkää slummia tai pelkkää rikkaiden aluetta. Kysymys onkin siitä, miksi lähes aina kun kerrotaan Afrikasta, tämä viesti halutaan nostaa päärooliin.

Blogin edellisessä kirjoituksessa mainitsin siitä kuinka esimerkiksi Ruanda on ottanut suuria harppauksia maailman kilpailutilastoissa ja keskittänyt suuren tarmon korruption kitkemiseen (0 toleranssi) ja mennyt jopa niin pitkälle, että on kieltänyt jopa muovipussit. Onko tästä meillä uutisoitu? Ei, kansanmurha muistetaan edelleen päällimmäisenä eikä se, että se on ollut maailman parhaiten kehittyvien maiden listalla kärjessä.

Kirjoitetaanko koskaan afrikkalaista koulutuspuolen innovointikokeiluista esimerkiksi verkko-opetuksessa tai mobiilipuolen jutuissa – asioista jotka voivat oikeasti tuoda koulutuksen suurempien ihmisryhmien saataville? Taidetaan tälläkin sektorilla lähinnä muistaa kertoa huonot tilastot lukutaidossa ja siitä kuinka pieni määrä jatkaa peruskoulun jälkeen opintojaan, varsinkin naispuolisesta väestöstä.

Tansaniassa vain näinkin pienen hetken vietettyä voi sanoa sen, että paljon muutakin kerrottavaa olisi. Joku voisi tehdä reportaasin esimerkiksi siitä miksi monet asiat täällä oikeasti ovat kuin ovat. Miten esimerkiksi avustusjärjestöjen [joskus jopa korruptoitunut toiminta] on voinut muokata Tansanian ja muidenkin maiden kulttuuria, puhumattakaan siitä millaisia syviä ja usein varjoissa olevia jälkiä orjuudesta ja kolonialismista yhä kannetaan. Ai niin, mm. Ruanda ei halua näitäkään enää nurkkiinsa.

Samaan aikaan, kun afrikkalaisia kuvataan avuttomina, mutta sielultaan puhtaina olentoina joita Lännen tulisi pelastaa, astutaan kaatopaikalle joka haisee jo piilo-kolonialismia: valkoisen miehen taakka tuntuu jatkuvan vielä 2000-luvullakin.

Samaan aikaan Lännessä myös hymistään siitä kuinka Afrikka tekee yhä enemmän kauppaa Intian, Kiinan ja ylipäätään Aasian kanssa Euroopan sijaan. Kauheaa kuinka kiinalaiset riistävätkään afrikkalaisia!