“Suomeen tarvitaan innovaatioita ja rohkeampaa yrittämistä.”
Tämä sama laulu on tällä hetkellä kaikkien huulilla Pekkarisesta Vanhaseen ja naapurin sikalayrittäjään. Silti lähes 99 % toimii täysin samalla tavalla kuin ennenkin. Luullaan, että hienot sanat ja satunnaiset “luovuusworkshopit” antavat jonkin ihmelääkkeen jonka avulla kaikista tulee Pelle Pelottomia. Jos et arvannut, niin ei se nyt vaan ole niin.
Silti, jos joku menee yrittämään jotain erilaista, panostaa koko valveillaoloaikansa sen edistämiseen ja on aidosti avomielinen ja innostunut tekemisestään, häntä ei tueta tai hän jää mahdollisesti byrokratian paperinpyörittäjien limboon.
Lähdin maaliskuussa mukaan Hubiin, ennakkoajatuksella “mahtaako täälläkään olla sen ihmeemmin rohkeita yrittäjiä”, koska olen jo muutamaankin otteeseen nähnyt kuinka suht tyhjiä ja pikkukivoja luovuus-mitkälie ovat olleet – rohkeaan ja aitoon luovuuteen vaaditaan perusluonteeltaan kahta asiaa (tämä siis minun mielestäni): aitoa avomielisyyttä oman ajattelun tarkastelussa; jos koen, että jokin asia ei tunnu musta “siltä” niin miksei tunnu ja voisiko olla, että sisäiset skeemani vain estävät mua näkemästä?
Toinen asia on rohkeus ja tämä maa on täynnä ihmisiä jotka pelaavat varman päälle. Epäilen, että tässä voi osittain syyttää koulukulttuuria (“älä vastaa, jos et varmasti tiedä vastausta” ja “parempi katsoa kuin katua” -mentaliteettia) ja sitä, että tässä maassa ei tapahdu juuri mitään, olemme oppineet elämään tavallisuuden harmaassa pumpulissa.
Olin Hubin kohdalla väärässä. Siellä on rohkeita yrittäjiä jotka jopa yrittävät muuttaa liiketoimintamalleja. Usein niin rohkeita, että he kärsivät siitä.
Olen katsellut erään Jussi Parviaisen, ei the Jussi Parviainen, tarpomista oman rohkean ideansa eteen ja sen tiimoilta on pakko kysyä, missä on tukiverkostomme nyt? Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun tässä maassa joku saa mainion idean, lähtee toteuttamaan sitä ja häntä katsotaan kuin jotain sirkusesiintyjää; hyväksyvästi naureskellaan, mutta ei tueta, koska ei olla ihan varmoja voisiko häneen rinnastaminen jotenkin vahingoittaa meidän olemustamme.
Näin on aikoinaan käynyt Nokiankin tapauksessa, näin on käynyt eräänkin start-upin kanssa ja näin näyttää käyvän nyt Jussinkin tapauksessa.
Jussin mahtavana ideana on ottaa polkupyörä ja polkea sillä ensi kesänä matka Tampereelta Eiffel-tornille. Projektin Tre2Eiffel Facebook-sivu löytyy täältä.
Tarkoituksena on tavata matkan varrella eri maista löytyviä kiinnostavia ihmisiä ja yrittäjiä, haastatella heitä ja myös videoida tämä nettiin konseptisivustolle. Kuulenko hyväksyvää hyminää ruudun toiselta puolelta? No niin on Jussikin kuullut monesta suunnasta, mutta hyminään tällaisen retken tukeminen on jäänyt, niin yhteiskunnallisen tukiverkoston kuin bisnessektorinkin puolelta.
Joku kysyy tässä kohtaa “mitä hyötyä tästä on minulle jos olen tässä mukana?”. Riittääkö vastaukseksi se, että tylsä brändisi yhdistetään rohkean nuoren yrittäjän tekemisiin ja se näkyy 24/7 matkalla Pariisiin saakka, ja että se tulee näkymään netissä olevissa videoissa ja webisivustolla? Vaikuttaako kiinnostukseen yhtään se, että tällä edistetään nyt sitä rohkeaa yrittäjyyttä ja se, että Jussi on matkallaan Euroopassa (niin, siellä “isossa Euroopassa”) luultavasti arvokkaampi Suomelle kuin mikään brändivaliokunnan ideoima “ratkaisu” koskaan? Ja henkilökohtaisesti sanon sen, että Jussi on vastoinkäymisistä huolimatta koko ajan eteenpäin yrittävänä tyyppinä esikuva muille.
Jussin jutun ei ole tarkoitus olla ns. one-time-deal, vaan tällä kaikella on Jussin yrittäjyyden kannalta kauaskantoiset suunnitelmat – eli ihan sitä liiketoimintasuunnitelmaakin oikein löytyy, kun se on niin tärkeä joillekin. Kukaan ei vaan juuri koskaan kysy miksi useat yritykset ovat keskinkertaista peruskauraa jotka eivät erotu toisistaan millään tavalla, jos ne liiketoimintasuunnitelmat ovat niin hemmetin tärkeitä.
Itseäni alkoi tämä kaikki kismittää, kyllä ‘kismittää’, niin paljon, että otan tästä Jussin tapauksesta henkilökohtaisen haasteen ja autan kaikella osaamisellani Jussia, ilman mitään maksua. Jussin mielenkiintoinen idea herätteli omassa päässäni ideoita mm. webisivuston toiminnallisuuteen ja yhteisöllisen median tarjoamien työkalujen käyttöön tavalla jolla niitä ei ole paljon nähty käytettävän. Ja haluan ehdottomasti testata miten ne toimivat tällaisessa käytössä. Onpahan sitten jälleen presentoitavaa miten joku on käyttänyt sosiaalista mediaa hyödykseen, ihan oikeasti.
Se mitä yrittäjyyskoulutuksessa ei kukaan muista kertoa on se tärkeä seikka joka jo Tuntemattomassa sotilaassa tunnustettiin: Kaveria ei vaan jätetä. Miettikää sitä miten monta tällaista mahtavaa ideaa jäisi toteutumatta, jos liiketalous perustuisi aina suoranaisesti vain pelkkään rahaan?
Ai niin. Moni on viime aikoina kysynyt sitä, mitä hyötyä minulle on ollut Hubista. Tietysti uusien projektien tapauksessa, mutta jos puhutaan siitä, kuinka innostava ympäristö omalta osaltaan auttaa ihmistä kehittämään omaa luovaa ajattelua, se on ollut kaikkein suurin hyöty. Mutta siihen ei pelkkkä ympäristö pysty vaikuttamaan vaan ihmisen on oltava siinä itse aktiivinen.
Kuten olen sanonut aiemminkin, keskinkertaisuus on vain valinta.
