Posts Tagged ‘yrittäjyys Afrikassa’

Dar es Salaam, Tansania: 9. Kesäkuuta

Friday, June 11th, 2010

Maanantain käytettävyyskoulutus

Maanantaina koetti käytettävyyskoulutus Darin yliopistolla. Sisältönä mm. Mitä on käytettävyys ja mitä hyötyä siitä on, millaisista asioista se koostuu ja mitä suunnitellessa esim. websivuja tai e-oppimisen materiaaleja pitää ottaa huomioon. Lopuksi sukellettiin myös heuristiikan ja evaluaation mielenkiintoiseen maailmaan.

Koulutuksen alku vaikutti hieman nihkeältä, mutta kun päästiin pienryhmätyöskentelyyn, opiskelijat heräsivät aiheeseen paljon paremmin. Parissa pienryhmässä syntyi todella hyvää keskustelua ja näin vetäjän näkökulmasta katsottuna tuntui, että jos olisi antanut heidän jatkaa, he olisivat keskustelleet vaikka koko loppupäivän. Instant kommenttina ja fiiliksenä koulutuksen jälkeen: heittäkää roskiin tasapaksu luennointi ja alkakaa käyttää valmennuksesta juontavia keinoja

Lopussa pyydetyssä palautteessa saimme “Opin paljon aiheesta” -tyylisten kommenttien lisäksi mm. “Lisää keskustelua ja ryhmätyöskentelyä”. Kommentti on suomalaisesta näkökulmasta aika hauska, koska ainakin meistä tuntui, että meillä oli niitä keskimääräistä enemmän.

Tiistain verkko-opettamisen perusteet -koulutus

Tiistaina vedettiin Hannan kanssa, tai no, olin lähinnä apuopettaja, noin neljälle kymmenelle innokkaalle opettajalle verkko-opettamisen perusteet. Maanantaista viisastuneena päätettiin, että paljon yhdessä tekemistä liitetään ohjelmaan. Ja toimihan se kuin junan vessa.

Yliopisto-opettajat taitavat olla joka puolella maailmaa tavallaan samanlaisia. Tiistain ryhmä oli todella aktiivista esittäen erittäin hyviä kommentteja, huomioita ja tiukkia kysymyksiä verkko-oppimiseen liittyen. Onhan se ihan hyvä huomioida mitä pitäisi tehdä, jos halutaan verkko-opetusta käyttöön, mutta Internet-yhteyttä ei edes ole. Tuntuu usein heikosti toimivan myös yliopistolla, saatika jossain maaseudulla.

Kyselin muutamaltakin ihmiseltä miksei jo vedettyä ja ilmeisesti viime heinäkuussa 2009 valmistunutta Seacom-kaapelia olla saatu toimimaan, mutta sain sekalaisia vastauksia lähtien mm. siitä, että tästä keskustellaan jonkin yrityksen ja yliopiston välillä ja lopputulema ei vielä ole tiedossa. On se nyt kumma, jos ei koulutuslaitokset ole eturintamassa, kun tällaisia infrauudistuksia tehdään. Kehittyville maille tällainen on aivan elintärkeää. African Business -lehden pääkirjoittajaa lainaten, “Invest in education and all else follows”.

Keskiviikon valmennukset – ICT -yrityshautomo

Lähdettiin tiistaina Jukan kanssa ICT yrityshautomon tiimoilta inssien kampukselle. Aamupäivä oli varattu mm. maisterin papereita ja väitöskirjaa tekeville joista olisi tarkoitus syntyä hautomon kehittäjiä ja valmentajia.

Näyttäisi siltä, että muutamat osallistujista alkavat sisäistää ajatuksia valmentamisesta ja hautomosta. Silti ongelmana tuntuu edelleen olevan se, että aikataulut ovat muutamilla liukuvia [tullaan mm. tunnin myöhässä] ja neukkarin ovi käy vähän liiankin tiheään joidenkin kohdalla, kun he välillä käyvät… jossain.

Valmentajien valmennuksessa ei ole kyse luennoinnista, joten on ehkä vähän huonoa, että hautomon selkärangan jotkut nikamista pyörivät välillä edes takaisin ja ovat välillä jopa poissa. Asioitahan voi toki myöhemmin opiskella itsenäisesti kalvoista tai tulosteista, mutta ryhmän yhteisen tiedon muodostamiseksi voisi kuitenkin olla parempi, että osallistujat pystyisivät varaamaan tälle varatun ajan tähän.

Tilattiin yliopistolle Take Awayta paikallisesta raflasta – kesti jonkin aikaa, mutta tämä antoi valmennukseen hyvin aikaa. Erittäin mielenkiintoisia keskusteluja jälleen kerran. Lounas maksoi euron. Kalaa, riisiä ja papukastiketta.

Iltapäivällä tavattiin valmentajaehdokkaiden kanssa valmennettavia ja hautomosta kiinnostuneita opiskelijoita. Sitten ideoitiin pienryhmissä ja tämä porukka osaa sen homman ihan itsestään. Ryhmistä tuli oli todella hyviä ideoita mm. mobiilipuolelle [tukkuun ja maatalouden kehittämiseen liittyviä asioita] ja mikä parasta, niissä oli muutamassa myös yhteiskunnallista ajatusta. Kaikki eivät aina ajattele sitä, että etsittäessä konseptia, yhteiskunnallisissakin löytyisi ideoita yllin kyllin. Käsite kun on ylipäätään aika laaja.

ICT is to make life easier, no matter what the field” oli eräs parhaista aiheeseen liittyvistä kommenteista minkä eräs opiskelijoista heitti. Repikää siitä kaikki te jotka teette niitä rupuisia sovelluksia joiden vuoksi ihmiset repivät hiukset päästään.

Myös valmentajaehdokkaat pärjäsivät aika asiallisesti session ajan. Päivä oli pitkä, päästiin hotellille joskus puoli kahdeksan tai kahdeksan aikaan. Voisi sanoa onnellisena, mutta väsyneenä, ellei se olisi niin karsea klisee. No, kuitenkin.

Lisälukemista Afrikan asioista kiinnostuneille: https://www.mckinseyquarterly.com/Economic_Studies/Productivity_Performance/Whats_driving_Africas_growth_2601

Dar es Salaam, Tansania: 1. Viikonloppu

Tuesday, June 8th, 2010

Lauantaina minä ja Jukka lähdetään aamusta tapaamaan opiskelijoita Darin yliopiston pääkampukselle. Aiheena tulee olemaan ICT-yrityshautomon perustaminen jonka opiskelijat ja jo valmistumassa olevat jo opettavat opiskelijat kasvattaisivat yhdessä. Päivästä tullee mielenkiintoinen: on kummallista miten joskus henkilökunnaksi muuttuva opiskelija onkin yhtäkkiä “niitä toisia”. Toisin sanoen, opettajat ja opiskelijat eivät kovin usein omaa kovin samalla tasolla olevaa keskusteluyhteyttä.

Hengaillaan insinöörien kampuksen laitamilla ennen yhdeksää tiiraillen kuka näistä mahdollisesti olisi tulossa meidän tapaamiseen. Kuulemma noin kymmenisen opiskelijaa olisi tulossa.

Apinat viuhtovat puissa. Vihdoinkin niitäkin.

Joku satunnainen kaveri kävelee hetkeksi istumaan meidän lähelle ja tiirailee meihin kiinnostuneen oloisena. Kohta paukahtaakin julistus siitä kuinka yliopisto on tuottanut mm. presidenttejä jne. ja kuinka yliopistoalueella on ihan turvallista. Pään päällä heiluu kysymysmerkki: Insinöörien kampuksella voisi olla jotain vaaroja? Miksi? Emme oikein ymmärrä.

Pari haahuilevaa opiskelijaa näyttäisi etsiskelevän jotain. Mehän emme juurikaan erotu massasta, joten etsiskely jää lyhyeksi. Painellaan heidän kanssa erääseen luokkaan jossa on aika hikinen tunnelma ja vesipullokin on jäänyt jonnekin. Ei ihme, jos ihmiset ovat kiinnostuneita opiskelemaan pihalla puun varjossa.

Leikitään opiskelijoiden kanssa piirileikkiä ja jokainen saa kertoa mistä päin on ja mitä tekee. Pojat [kaikki kun ovat jostain kumman syystä miespuolisia] puhuvat jotkut niin hiljaa, että on mahdoton kuulla. Pari selkeästi rikkaammasta perheestä olevaa kaveria on myös paikalla.

Tapaaminen menee aika mukavasti. Kokeillaan mm. mindmap tehtävää siitä, millaisia mahdollisuuksia ja tarpeita he kokisivat yrityshautomolla olevan ja mitä tällaisen pitäisi tarjota siihen liittyvälle. Nuorten potentiaalisten yrittäjien ajatusmaailma on itse asiassa hyvinkin moderni. Mindmappien kohdat eivät eroa juurikaan, jos tehtävän tekisi Suomessa.

Pistää jälleen miettimään ihmisen universaaleja ominaisuuksia ja onko niissä nyt oikeasti niin suurta eroa. Pistää myös miettimään sitä, että missä tällaisten hienojen ajatusten lopputulemat joskus menevät vikaan: sen sijaan, että tuettaisi ja tehtäisi yhdessä, kyräillään, aletaan kilpailla väärillä tavoilla, korruptoidutaan tavalla tai toisella jne. Toivottavasti näihin kavereihin ei tule iskemään tuo ihmisten ikiaikainen tauti.

Tapaamisesta jää hyvä maku, paikalla on selkeästi muutama jotka ovat kasvujohtoisia ja innokkaita lähtemään mukaan kehittämään tällaista konseptia. Silti tuntuu, että hautomo ajatuksena ei ehkä ole ihan täysin selvä kaikille. Tämä on asia jonka tärkeys pitää ymmärtää, ettei käy niin kuin joillekin tällaisille konsepteilla on sekä täällä että muuallakin käynyt: lähinnä tungetaan rahaa yrityksiin ja yrittäjiin ja ulosantina ei oikeasti synny mitään järkevää.

Silloin, kun yrittäjät saavat hautomosta saamaansa tukea ja ovat sitoutuneet tukemaan sekä toisiaan että kehittämään itseään, tilanne onkin ihan toinen. Näitä keskusteluja tullaan jatkamaan tulevien viikkojen aikana ja Jukka on aika oikea tyyppi sitä täällä tekemään.

Lopuksi kommenttina: Siitä on etua, ettei me olla suuri kasvoton kehitysyhteistyökomppania, vaan pieni tiimi joka koostuu nuorista innokkaista eri alojen ammattilaista jotka ovat täällä oikeasti ilolla kouluttamassa ja samalla itsekin oppimassa. Ja mahdollisimman hyvin yrittäen ymmärtää paikallista näkökulmaa, ihmisiä ja kulttuuria.

Suurin virhe mitä täällä voisi tehdä on ajatella olevansa auttamassa. Nämä ihmiset eivät oikeasti ole mitään tyhmiä tai avuttomia. Lukekaa Eero Paloheimon ‘Tämä on Afrikka’, siinä on hyviä ajatuksia tähänkin asiaan. Paremmin muotoiltuna kuin itse tässä ehkä kykenisin.

Nokka kohti Tansaniaa

Thursday, May 27th, 2010

Dar es Salaam Sunset

Ensi sunnuntaina aukeaa jälleen erittäin mielenkiintoinen uusi tilaisuus, kun lähden kuukaudeksi Tansaniaan erään yhteistyöprojektin tiimoilta jossa on mukana mm. Suomen ulkoministeriö, PITKY (Pirkanmaan Tietojenkäsittely-yhdistys) ja populaa erinäisistä muista organisaatioista (kuten Tampereen ammattikorkeakoulusta) ja yrityksistä. En viitsi tässä yhteydessä näitä kaikkia eritellä, koska niitä on aika monta.

Ei tarvitse varmaan erikseen mainita, että odotan matkalta kokemuksena aika paljon.

Lyhyt kuvaus projektista: kokonaisuus koostuu muutamasta alaprojektista jotka sisältävät mm. projektinhallinnan, yrittäjyyden, yrityshautomon, mobiiliohjelmoinnin ja verkko-opettamisen kehittämistä yhteistyössä Dar es Salaamin yliopiston kanssa.

Itse tulen tekemään ainakin webdesign-, käytettävyys- ja desktop publishing -koulutusta sekä opettajille että oppilaille, mutta projektin on tarkoitus olla suht joustava, joten voi olla, että päädyn myös tuohon yrittäjyyspuolelle mukaan. Ainakin itselläni on siihen kiinnostusta.

Mutta ei sen enempää kuivia kuvailuja, vaan tämä lähinnä ilmoitusluontoisena asiana: olen menossa kesäkuuksi sinne ja jokainen jota aihe kiinnostaa voi käydä täällä blogissa siitä lukemassa – jos vain aikaa riittää niin pyrin kirjoittamaan matkalta aiheeseen liittyen.

Ja kun sanon ‘yritän’, tarkoitan sitä, että kalenteri näyttää olevan aika täynnä. Illat menee luultavasti kurssien hiomiseen ja päivät itse opetukseen, joten aikaa ei ihan liiaksi kirjoittamiseen pakosti jää – ja olisihan se jotenkin tyhmää käyttää siellä oleskelu tietokoneen ääressä kökkimiseen, kun on niin paljon muuta mielenkiintoista. Mutta katsotaan miten aika-avaruutta voidaan taivuttaa.

Yksi asia jonka huomasin tällä viikolla oli, että Afrikalla on hyvin mielenkiintoinen tapa yhtäkkiä laajeta, kun sen kanssa alkaa käydä keskustelua.

Tapasin tällä viikolla sattumalta erään kamerunilaisen kaverin rokotuskeskuksella ja alettiin jutella mm. Afrikan Unionista ja ylipäätään Afrikan tilanteesta. Keskustelu oli itse asiassa erittäin antoisa ja antoi jälleen mielenkiintoisia näkökulmia siihen millaisista kulttuurieroista Euroopan ja Afrikan välillä oikeasti on kyse.

Lisäksi eilen minua alkoi Twitterissä seurata eräs orpojen ja nuorten kanssa töitä tekevä kenialainen kaveri jonka kanssa on tullut viestiteltyä sen jälkeen muutamaankin otteeseen. Eli näyttää siltä, että tälläkin alueelta ihmiset alkavat hyödyntää mm. Twitteriä ja uskoisin, että näiden työkalujen arvo juuri tällaisessa käytössä voi tulevaisuudessa kasvaa hyvinkin mielenkiintoisiin suuntiin. Ja onhan näiden mielekästä käyttöä nähty eri tilanteissa mm. Intiassa, Iranissa ja Egyptissäkin, eikä aina niin kovin positiivissa tunnelmissa.

Mutta, Tansaniaan mennään ja toivottavasti siitä seuraa jotain todella hyvää siellä päässä työskenteleville ja itsekin tulee jälleen opittua uusia asioita maailmasta.